Sweet

Sue.fi - Livearviot: Sweden Rock Festiv cl 2004 Marcel Degradingsweetunclothedsingers Lt Javascript:installSearchEngine('Eng All') Degrading Sweet Unclothed Singers

Marcel Degradingsweetunclothedsingers Lt Javascript:installSearchEngine('Eng All') Degrading Sweet Unclothed Singers

TNT:n esiintyminen jäi harmittavasti väliin, sillä seurueemme ei ollut vielä ehtinyt festivaalialueelle kun Trondheimin pojat soittivat. TNT:n pressitilaisuudessa sen sijaan oli leppoisa tunnelma. Bändin jätkät olivat ulkoisesti muuttuneet niin paljon, etten olisi tunnistanut mikä bändi siellä oikein selittääkään tekemisiään, ellei plakaatissa olisi lukenut juuri kyseisen norjalaisyhtyeen nimi. Kolme heistä asuu yhä Norjassa ja yksi New Yorkissa. Hyväntuulisilta vaikuttaneet vuonomaan veikkoset tunnisti kuitenkin oikeaoppisiksi rokkitähdiksi pöydällä olevasta Jack Daniel's -pullosta.

Suomessakin vähän väliä käyvä tanskalainen D.A.D. on keskisuuri nimi Ruotsissakin. Yhtyeen amerikankantria ja hardrockia sekoittava tyyli on pääosin mainiota musiikkia, mutta uskoisin laulaja Jesper Binzerin äänen saavan monen kuulijan huutamaan tuskasta. D.A.D. soitti Sweden Rockissa leppoisan keikan, jota kuunteli mielellään. Yhtye säästi parhaat kappaleensa keikan loppuun, mutta mukahauska Marlboro Man olisi voitu surutta jättää poiskin.

D.A.D.:n setti: Evil Twin, Camping In Scandinavia, The Road Below Me, Reconstrucdead, Riding With Sue, Good Day, Nineteenhundredandyesterday, Scare Yourself, Everything Glows, Hero, Jihad, Bad Craziness /// Laugh 'N' A ½, Sleeping My Day Away, Marlboro Man

Nihilistinä 1987 aloittanut Entombed on niitä bändejä, joita meikäläinen ei ole koskaan ymmärtänyt. Nytkin sai tasan yksi biisi riittää. Laulaja Lars-Göranin ulosanti on niin vastenmielistä, että kebab- ja ruokakojuhintoja vertailtuani päätin, etten ainakaan tämän lavan kuuloalueella ruokaani nauti. Viimein Festival Stagen läheltä löytyi ruokavaunu, jonka palveluja käytinkin kaikkina päivinä. 58 kruunua per satsi. Samoissa hinnoissa atreiat pyörivät muissakin myyntipisteissä.

Sprendups Stagella esiintynyt ruotsalainen Memory Garden kuulosti niin paljon Diolta, että oikein pisti hymyilyttämään. Periaatteessa hyvää tavaraa, mutta joku raja sentään pitäisi olla. Laulajan ääni, välispikit ja kaikki olivat kuin suoraan Ronnie James Diolta lähtöisin. Yhtyettä verrattiin jossain Dream Theateriin, mutta itse en niitä vaikutteita havainnut.

Amerikkalainen Montrose on niitä vanhan liiton bändejä, joita Sweden Rock Festivalilla on perinteisesti totuttu näkemään. Yhtye teki ensimmäisen levynsä vuonna 1973 ja nauttii kohtalaista suosiota Ruotsissakin. Sweden Stagella soittanut orkesteri aloitti rivakasti Rock The Nationsilla ja heti perään Let's Go Rocking Tonight. Paljon enempää Montrosea en kerennyt sitten näkemäänkään, kun oli aika tepastella toisen lavan antia katsomaan.

Helloween soitti Rock Stagella ja sai nauttia hyvin suuresta yleisömerestä. Saksalaisbändihän on yksi niistä heviorkestereista, joista lähes kaikki tuntuvat pitävät. Laulaja Andi Deris ei ole mikään Einstein alallaan, mutta kumminkin ihan asiansa osaava heppu. Helloween soitti niin kovia biisejä, että heikompaa hirvitti - Murderer, Keeper Of The Seven Keys, Future World, If I Could Fly, Dr. Stein ja Eagle Fly Free tuskin jättivät kovinkaan montaa ihmistä kylmäksi. Helloween olikin yksi festivaalin miellyttävimmistä bändeistä.

Judas Priest

Helloweenin jälkeen oli puolisen tuntia aikaa ihmetellä maailman menoa ennen suurta brittiläistä heavymetallilegendaa Judas Priestiä. Tunnelma ennen keikkaa kohosi todella suureksi. Ihmiset pakkautuivat lavan eteen monituhatpäisenä laumana. Itse löysin paikkani lavan vasemmalta puolelta läheltä t-paitamyyntikojua. Saman kohdan olen havainnut varsin hyväksi tähystyspaikaksi aiempinakin vuosina. Ei ole turhaa ruuhkaa ja lavalle näkee tarpeeksi hyvin, ellei sitten ole sattunut jäämään kovin lyhytmittaiseksi.

Tuttu intro The Hellion avasi pelin. Perään ehti Electric Eye. Rob Halfordia vain ei näkynyt missään. Kovin suttuiset soundit etenkin laulussa eivät lupailleet hyvää. Ja missä oli Rob? Metallijumalaa ei näkynyt koko kappaleen aikana! Toisen kappaleen, Metal Godsin aikana herra sitten päätti tulla esiin kolostaan. Joko mikrofoni tai Halfordin ääni pätki paikoin, mutta eipä tuo suuremmin tahtia haitannut, näin varsinkin alussa.

Hieman kauempaa katsottuna en huomannut Judas Priestin lavaolemuksessa yhtään mitään uutta. Bändi oli aivan kuin vaikka Electic Eye -dvd:llä olevan 1986 Fuel For Life -kiertueen orkesteri. Samaisella kiertueella näin yhtyeen ensimmäistä kertaa Helsingin jäähallissa. Ainoat todelliset erot tietysti ovat, että silloinen rumpali Dave Holland istuu parhaillaan lusimassa seitsemän vuoden kakkua alaikäiseen, pieneen rumpalipoikaan sekaantumisesta ja Halford on nykyään kokonaan kalju.

Priestin valoshow oli uljas, samoin rumpusoundit. Niiden alle hukkuivat kitarat, joita K.K. Downing ja Glen Tipton ansiokkaasti soittivat. Hieman potikoita ylös, niin legendaariset riffit olisivat päässet paremmin oikeuksiinsa. Vanhaa halonhakkaajaa muistuttava basisti Ian Hill tyytyi olemaan taustalla Tiptonin selän takana eikä käynyt kertaakaan lavan etuosassa. Halford sen sijaan pysytteli pääosin lavan vasemalla laidalla Downingin läheisyydessä. Olipa miehelle rakennettu ikioma ramppikin, jossa hän tepasteli tiputanssiaskelin aina silloin tällöin.

Konsertin kohokohtiin kuului uusi, uljas versio Diamonds And Rustista. Juutakset olivat sovittaneet biisin uusiksi. Alku oli täysin akustinen ja loppua kohden muuttui tutuksi rockbiisiksi. Näin ollen kappale saattoi muistuttaa hieman alkuperäistä Joan Baezin versiota. Encoren alkaessa Halford ajoi Harrikalla lavalle. Pakokaasu täytti koko lavan, ja jonkun aikaa siinä päristeltyään bändi aloitti Hell Bent For Leatherin. Kaikenkaikkiaan Judas Priest tarjosi sellaisen kasan heviklassikoita, että biisilistan suhteen ei ollut mitään valittamista. Halfordin välispiikit jäivät onneksi vähiin, eikä turhia soolojakaan kuultu. Tässä tapauksessa musiikki puhui mielettömän hyvin puolestaan.

Judas Priestin setti: The Hellion / Electric Eye, Metal Gods, The Ripper, A Touch Of Evil, The Sentinel, Turbo Lover, Victim Of Changes, Diamonds And Rust, Breaking The Law, Beyond The Realms Of Death, The Green Manalishi (With Two-Pronged Crown), Painkiller /// Hell Bent For Leather, Living After Midnight, United, You've Got Another Thing Coming

Perjantai 11. kesäkuuta

Myös Ruisrockiin saapuva vanha englantilaisbändi Hawkwind ySue.fi - Livearviot: Sweden Rock Festiv cl 2004 Marcel Degradingsweetunclothedsingers Lt Javascript:installSearchEngine('Eng All') Degrading Sweet Unclothed Singerss q Degrading aSue.fi - Livearviot: Sweden Rock Festiv cl 2004 Marcel Degradingsweetunclothedsingers Lt Javascript:installSearchEngine('Eng All') Degrading Sweet Unclothed Singersa Degrading